Omenapuun valinta saattaa tuntua hankalalta, sillä lajikkeita on nykypäivänä tarjolla runsaasti. Tässä muutama seikka, jotka kannattaa ottaa huomioon valintaa tehdessä.

Talvenkestävyys

Kaikki Suomessa viljellyt lajikkeet menestyvät Etelä-Suomessa, mutta mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä pienemmäksi valikoima käy. Suomi on jaettu kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen, jotka perustuvat pitkäaikaisiin tilastoihin. Vyöhykejakoon vaikuttavat kasvukauden pituus, tehoisa lämpösumma ja talviolosuhteen kuten roudan syvyys ja lumen paksuus. Omenapuiden nimilapuissa on kerrottu lajikkeen menestymisvyöhyke. Oman puutarhasi vyöhykkeen voit tarkistaa vyöhykekartasta, Taimistoviljelijöiden sivulta.

Pölytys

Omenapuu tarvitsee aina toisen puun pölyttyäkseen ja tuottaakseen satoa. Taajamassa, jossa vehreitä pihoja ja omenapuita on runsaasti, pölytyksen kanssa harvemmin tulee ongelmia. Harvempaan asutuilla alueilla omaan pihaan kannattaa istuttaa vähintään kaksi puuta pölytyksen varmistamiseksi.

Jotta pölytys voi tapahtua, täytyy omenapuiden olla samaan aikaan kukassa. Pääsääntönä on, että syyslajike pölyttää sekä kesä- että talvilajikkeita. Kesä- ja talvilajikkeet taas kukkivat niin eri aikaan, ettei pölytys yleensä onnistu kunnolla. Pölytys onnistuu myös kahden kesälajikkeen välillä, kuten myös syys-syys ja talvi-talvilajikkeiden välillä. Hyviä pölyttäjiä ovat mm. ’Juuso’, ’Petteri’ ja ’Pekka’. Pölyttäjäksi sopii myös runsaasti kukkiva marjaomenapuu sekä pieniä omenoita tekevä paratiisiomena ’Dolgo’. Omenoiden välisiä pölytyssuhteita on tutkittu ja tiedoista on koottu taulukko – kysy lisätietoja taimikauppiaaltasi.

Pölytyksen onnistumiseen vaikuttaa myös sääolot. Kylmä, tuulinen sää vaikeuttaa pölyttäjien lentoa, helteisellä ilmalla kukinta taas menee nopeasti ohitse, eikä pölytystä ehdi tapahtua tarpeeksi. Omenapuulle kannattaakin valita mahdollisimman suojainen paikka, joka viileänäkin keväänä kylpee mahdollisimman paljon auringossa.

Omenapuiden pääpölyttäjät ovat kimalaiset ja mehiläiset, jotka keräävät kukista mettä ja siitepölyä. Etenkin viileinä keväinä aikaisin kukissa pörrää ahkerat kimalaiset, jotka lähtevät lentoon muita pölyttäjiä viileämmässä säässä. Pihassa kannattaa suosia eri aikaan kukkivia kevätkukkijoita, jotka houkuttelevat tärkeitä pölyttäjiä pihapiiriin. Onnistunut pölytys tuottaa tasalaatuisen sadon ja lajityypilliset omenat.

Eri aikaan kypsyvät lajikkeet

Kesälajikkeet kypsyvät ensimmäisinä elokuun puolen välin jälkeen. Nämä ohutkuoriset kesäomenat nautitaan sellaisinaan, koska ne eivät kestä varastointia. Kesälajikkeita ovat muun muassa ’Huvitus’, ’Maikki’ ja ’Vuokko’.

Syyslajikkeet kypsyvät syyskuun aikana. Omenat voi syödä sellaisenaan ja ne kestävät viileässä varastossa muutamia viikkoja ja hyvässä varastossa jopa 2-3 kuukautta. Syysomenoita ovat muun muassa ’Grenman’, ’Heta’ ja ’Solnyshko’.

Talvilajikkeet poimitaan syys-lokakuun vaihteessa ennen kuin ne ovat täysin kypsiä. Omenat ovat herkullisimmillaan noin kuukauden kestävän viileän varastoinnin jälkeen. Talvilajikkeet säilyvät varastossa jopa 3-5 kuukautta. Talviomenoita ovat muun muassa ’Antonovka’, ’Krista’ ja ’Lobo’.

Makujen maailma

Omenapuiden nimilapuissa on yleensä kuvailtu omenan makua ja rakennetta, mutta tämä seikka on pitkälti makuasia. Lajikkeissa on sekä makeita herkkuomenoita että hapahkoja talouskäyttöön soveltuvia omenoita. Valintaa tehdessä kannatta miettiä siis myös käyttökohteita: syötkö omenat suoraa puusta vai teetkö sadosta esimerkiksi mehua tai hilloa. Valinta ei ole toisiaan poissulkeva, mutta toiset lajikkeet soveltuvat talouskäyttöön paremmin ja toiset ovat parhaimmillaan heti tuoreeltaan syötynä.

Perinteisiä lajikkeita talouskäyttöön:

hapokas, aromikas ’Antonovka’: leivontaan, hilloksi, mehuksi

mausteiset ’Puna- ja ’Keltakaneli’: hilloksi, mehuksi

hapokas ’Konsta’: leivontaan, hilloksi, mehuksi

Herkkuomenat syötäviksi sellaisenaan:

’Pekka’: tummanpuhuva kuori, valkoinen kova malto, joka erittäin makeaa, herkullista

’Pirja’: aikaisin kypsyvä, makea, miellyttävän aromikas

’Sandra’: makea ja mehukas

Normaali vai hillittykasvuinen puu

Omenapuita voi lisätä eri tavoilla, mutta varrentaminen on yleisin tapa. Varrentamisella tarkoitetaan sitä, että halutun lajikkeen verso liitetään toisen lajikkeen perusrunkoon. Eli kaksi eri lajiketta ns. pakotetaan kasvamaan yhdeksi yksilöksi. Näin saadaan säilytettyä halutun lajikkeen ominaisuudet uudessakin puussa.

Tahvosilla omenapuiden lisääminen on yksi talven tärkeimmistä töistä. Taimistolla käytetään varrentamisessa kahdenlaisia perusrunkoja. Siemenperusrungot, esim. Antonovka, kasvatetaan siemenestä. Hillittykasvuiset perusrungot kasvatetaan joko mikrolisättynä tai pistokaslisättynä. Perusrunkoja kasvatetaan noin parin vuoden ajan, kunnes niiden runko on 6-8 mm paksu, jonka jälkeen varrennus tehdään.

Normaaliin perusrunkoon vartettu omenapuu kasvaa korkeutta lajikkeesta riippuen jopa 6-8 metriä. Tahvosilla käytetty B9-perusrunko taas hillitsee kasvua n. 40-50%. Hillittykasvuiset omenapuut mahtuvat pienillekin pihoille. Tavallinen omenapuu istutetaan noin 4-5 metrin välein, hillittykasvuinen 2 metrin välein. Hillittykasvuisuus ei vaikuta omenien kokoon, ainoastaan puu ja sen juuristo jäävät pienemmiksi.

Istutusaika

Astiataimina myytäviä omenapuita voi istuttaa koko kasvukauden. Jos kevät täyttyy muista puuhista, kannattaa muistaa, että syksy on hyvä aika istuttaa monestakin syystä. Ilmojen viiletessä kosteus säilyy maassa pidempään ja kastelutarve vähenee. Aurinkokin vielä paistaa, muttei niin polttavasti kuin keväällä ja kesällä. Syksyllä istutetut kasvit ehtivät juurtua hyvin ja ovat heti seuraavana keväänä hyvässä kasvuvauhdissa. Taimistoiltakin valmistuu uusia taimieriä ja kevään kysynnässä loppuneita kasviuutuuksia.

Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä aikaisemmin puu on hyvä saada maahan. Keväällä tai kesällä istutettaessa juurtumisaika jää pidemmäksi.

Kasvupaikka

Valitse istutuspaikka huolella – onhan kyseessä pitkäikäinen puu. Parhaiten omenapuu viihtyy aurinkoisella, suojaisalla ja lämpimällä paikalla runsasmultaisessa ja -ravinteikkaassa, peruskalkitussa maassa. Pohjamaan tulee olla läpäisevä, sillä juuristo ei kestä seisovaa vettä. Jos vaarana on veden kertyminen juuristoalueelle, kannattaa kasvualusta salaojittaa tai istuttaa puu matalaan kumpuun.

Omenapuun istutus lyhyesti

Puutarha Tahvosilla on noin viiden hehtaarin omenatarha, jossa kasvatetaan sekä uusia että vanhoja lajikkeita. Omenatarha toimii jaloversojen lähteenä, mutta myös tärkeänä havaintotarhana, josta saadaan tietoa lajikkeiden menestymisestä ja ominaisuuksista. Uusia lajikkeita pyritään lisäämään koeviljelyyn vuosittain. Omenatarhan satoa päätyy myös myyntiin sekä maisteluomenoiksi puutarhamyymälöihin.

Tutustu Tahvosten omenavalikoimaan täällä ja lue hillittykasvuisen omenapuun leikkauksesta tästä.