Blog

Kotimaiset alppiruusut

Keväällä ja alkukesällä puutarhoissa voi ihailla upeaa väriloistoa, kun alppiruusut pohjolan_tytar_alppiruusu2aloittavat kukintaansa. Väriskaala vaihtelee puhtaanvalkoisesta aina räväkkään oranssiin ja liilaan.

Kotimaisten alppiruusujen jalostus alkoi vuonna 1973. Perustaksi jalostusohjelmaan valittiin Koreasta Suomeen kulkeutunut mustilanalppiruusu (Rhododendron brachycarpum ssp. tigerstedtii). Risteytyksistä saadut 14 000 tainta sijoitettiin koekentille eri puolille Suomea, ja risteytysjälkeläisiä seurattiin 10–13 vuotta. Kovista pakkastalvista selviytyneet risteytysjälkeläiset valittiin tuotantoon.

Puutarha Tahvoset Oy alkoi kasvattaa talvenkestäviä, Suomessa jalostettuja alppiruusuja 80-luvun puolivälissä ja on tällä hetkellä Suomen suurin kotimaisten alppiruusujen tuottaja.

 

Alppiruusut viihtyvät happamassa maassa

Alppiruusut viihtyvät parhaiten happamassa (pH4-5,5) hyvin läpäisevässä turve- tai multamaassa. Alppiruusun kasvupaikan tulee olla suojaisa, puolivarjoinen mäntymetsä tai rakennusten pohjoispuolinen seinusta. Alppiruusu on hyvä suojata katolta putoavan lumen varalta sekä kevätauringolta, jos niillä ei ole luontaista varjoa. Liian varjoinen paikka tai kova tuuli voivat haitata kukintaa. Kukintaa voi parantaa poistamalla kuihtuneet kukat.

Juuristoalueella tulee välttää rajua muokkausta tai kävelyä. Hentojuuriset alppiruusut kaipaavat suojaa tälle alueelle. Puunkuorikate on hyvä ratkaisu tähän, mutta maanpeitekasvitkin soveltuvat tehtävään erinomaisesti. Alppiruusujen varjoisaan katveeseen sopivat hyvin esimerkiksi taponlehti (Asarum), varjoyrtti (Pachysandra terminalis) sekä pienin sinivioletin kukin kukkiva pikkutalvio (Vinca minor). Nämä helppohoitoiset perennat kasvattavat nopeasti peittävät maton alppiruusujen juuriston suojaksi.

Lannoita alppiruusuja niiden kukinnan aikaan alppiruusuille tarkoitetuilla lannoitteilla pakkauksen ohjeen mukaisesti. Varsinaista leikkausta pensas ei tarvitse, mutta vahingoittuneet oksat voi poistaa.

Alppiruusuryhmät

Alppiruusulajikkeet jaetaan erilaisiin ryhmiin niiden ulkoisten ominaisuuksien mukaan.

 

Catawbiense-lajikkeet eli puistoalppiruusut

Puistoalppiruusut kukkivat tavallisesti valkoisin, violetein tai punaisin kukin kesäkuun alkupuolella. Tähän ryhmään kuuluvat pensaat ovat tavallisesti leveähköjä, melko suurikokoisia ja hyvin talvenkestäviä.

’EINO’ Eino

Kukat ovat purppuranpunaiset ja laikukkaat. Rentokasvuinen, korkeuttaan leveämpi pensas. Kukkii kesäkuun loppupuolella. Sietää melko hyvin kuivuutta ja on menestynyt hyvin Laukaalla vuodesta -88 saakka.

menestymisvyöhyke I-III

 

Smirnowii-lajikkeet eli nukka-alppiruusut

Ryhmän lajikkeilla on erittäin hyvä talvenkesto ja kaunis, tiivis lehdistö.

’UNELMA’ Unelma

Kukat ovat suuret, voimakkaan ruusunpunaiset ja orkideamaiset. Teriön reunat kihartuvat aaltomaisesti ja sen ylälohkossa erottuu liekkimäinen, tummanpunainen laikutus. Nuppuja, versoja ja lehtien alapintaa peittää vaaleanrusehtava nukka.

menestymisvyöhyke I-IV

 

Tigerstedtii-lajikkeet eli marjatanalppiruusut

Marjatanalppiruusut ovat suurikasvuisia ja usein puumaisia, rotevia pensaita, joilla on hyvä talvenkesto.

’HELSINGIN YLIOPISTO’ Helsingin-yliopisto

Kukat ovat vaaleanpunaiset, oranssipilkkuiset ja vahamaiset. Lehdet ovat kiiltävän vihreät, nuorena punertavat. Pensas on kookas ja pystykasvuinen, mustilanalppiruusun jälkeläinen. Helsingin Yliopiston 350-vuotisnimikkolajike vuonna 1990. Hyvin kestävä lajike.

menestymisvyöhyke I-V

 

Wardii-lajikkeet

Pystykasvuisten pensaiden lehdet ovat pieniä ja pyöreähköjä.

’KAINO’ Kaino

Lajike on kotimaisista kääpiöalppiruusuista vaaleakukkaisin. Nuput ovat vaaleanpunaiset, mutta auenneet kellomaiset kukat ovat sisäpuolelta valkeat ja ulkopuolelta punaiseen vivahtavat. Kukinta muistuttaa omenapuun kukkia ja osuu myös touko-kesäkuun vaihteeseen. Lehdet ovat nuorena tummanpunaiset, mutta muuttuvat kasvun edetessä vihreiksi. Alle metrin korkuinen pensas on pyöreäkasvuinen ja hentoversoinen.

menestymisvyöhyke I-III

 

Yakushimanum-lajikkeet eli yakushimanalppiruusut

Ryhmän alppiruusut ovat tavallisesti alle merin korkuisia, kasvutavaltaan tiheitä ja pallomaisia. Yhteinen, selkeä piirre on kukinnan vaaleneminen sen edetessä. Yakushimanalppiruusut kestävät muita lajikkeita paremmin tuulta ja kevätaurinkoa.

’KULLERVO’ Kullervo

Punaisista nupuista kehittyvät lopulta lähes valkoiset kellomaiset kukat. Pensas kukkii kesäkuussa tuuhein pallomaisin kukinnoin. Pienikokoinen pensas on muodoltaan pyöreä ja hyvin haarova. Lehdet ovat kauniit ja nuorena vaaleanukkaiset. Lajike on täysin aasialaista sukujuurta. Rouva Tellervo Koivisto on valinnut lajikkeen nimen Kalevalasta.

menestymisvyöhyke I-IV

 

Edellä esitellyt alppiruusut sekä muita kotimaisia alppiruusuja löytyy tuotteistamme.