Ilona on Tahvosten kotimainen taimituoteperhe. Se koostuu kestävistä, hyväksi koetuista lajikkeista. Mukana on sekä koriste- että hyötypensaita.

Puutarha Tahvoset on yhdentoista vuoden ajan lahjoittanut jokaisesta myydystä Ilona-taimesta 0,10 € hyvään tarkoitukseen. Lahjoitus tehdään vuosittain taimien muodossa Tahvosten Facebook- ja Instagram-seuraajien ehdotuksista valikoituihin kohteisiin.

Monta kohdetta on siis jo Ilona-taimilla piristetty ja jälleen on haussa uusi hyväntekeväisyyskohde. Tuleeko mieleesi julkinen tai puolijulkinen kohde, joka kaipaisi pientä piristystä taimien muodossa? Kerro meille ehdotuksesi lokakuun loppuun mennessä joko sivuillamme Facebookissa tai Instagramissa. Kohde valitaan marraskuussa ja iloinen uutinen julkaistaan lahjoituskohteen varmistuttua.

Tarinoita taimien nimistä

Monilla taimiperheen kasveista on selkeä, suomalainen lajikenimi. Kasvien nimeämisessä käytetään kaksinimijärjestelmää, joka koostuu sukunimestä ja sitä seuraavasta lajinimestä, esimerkiksi Ribes (suku) nigrum (laji). Lajikkeet syntyvät kasvinjalostustyön kautta, ja kotimaassa saadut jalosteet nimetään suomenkielisillä nimillä. Lajikenimi voi esimerkiksi kuvailla saatua jalostetta tai se voi olla jalostustyöhön osallistuneen henkilön nimi.

Mutta miksi ensimmäisistä suomalaisista mustikkajalosteista tuli juuri ’Alvar’ ja ’Aino’?

Ensimmäiset suomalaiset tarhapensasmustikkajalosteet päästiin laskemaan markkinoille vuonna 1998. Kun lajikkeille pohdittiin nimiä, sattui sopivasti, että samaisena vuonna Alvar Aallon syntymästä oli kulunut sata vuotta. Niinpä toisesta mustikasta tuli ’Alvar’. Ja mikäpä olisi sopinutkaan paremmin kaveriksi Alvarille kuin ’Aino’ – Aallon ensimmäisen vaimon mukaan. Kolmas Ilona-taimiperheen mustikka ’Arto’ on saanut nimensä LUKE:n (ent. MTT) pitkäaikaisen tutkimusmestarin Arto Ylämäen mukaan.

Ilona-perheen herukoihin kuuluva mustaherukka ’Mikael’ nimettiin suomen kirjakielen isän, Mikael Agricolan, mukaan, kun hänen syntymästään oli kulunut vuonna 2010 noin 500 vuotta. ’Mikael’ on hyvä ja perinteinen, suomalainen nimi ja kelpasi hyvin tälle makealle mustaherukalle.

Aina ei tarvitse olla kaikkien tuntema merkkihenkilö. Myös vaaleanpunainen herukka ’Aili’ on saanut nimensä oikean henkilön mukaan. Alkuperäinen vaaleanpunainen herukka kasvaa lohjansaarelaisen puutarhurin pihassa. Aikoinaan tämä puutarhuri oli saanut sen toiselta puutarhurilta – pensaan tarkkaa syntyä ja alkuperää ei tiedetä. Tiettävästi taimi on löytynyt punaherukkapensaasta, ja on syntynyt itsepölyttyneestä siemenestä. Vielä yksien puutarhurin käsien kautta taimi löysi tiensä Tahvosille ja sai nimekseen ’Aili’ – pensasta pitkään kasvattaneen lohjansaarelaisen puutarhurin mukaan.

Nimet viittaavat usein myös jalostuspaikkaan tai niillä halutaan muistaa jotakin yhteisöä. Esimerkiksi ’Hinnonmäen Keltainen’ karviainen on saanut nimensä Hinnonmäen koe- ja havaintoaseman mukaan, jossa Olavi Collan jo vuonna 1937 jalosti tämän herkkulajikkeen. Saman henkilön aikaansaannosta on myös ’Lepaan Punainen’ samaiselta havaintoasemalta, joka toimi Lepaan puutarhaopiston yhteydessä. Lepaan puutarhahistoriaa muistetaan vielä ’Lepaan Valkea’ valkoherukalla, joka nimettiin vuonna 2010 Lepaan puutarhaopetuksen täyttäessä kunniakkaat 100 vuotta.