Alppiruusuille kumppaneita monilajiseen istutukseen
Täydessä loistossaan kukkivat alppiruusut ovat upea näky. Tummanvihreä, vahapintainen lehdistö ja sitä vasten hehkuvat voimakkaan väriset kukat näkyvät kauas. Parhaimmillaan alppiruusut ovat ryhmään istutettuina, jolloin pensaat saavat kaipaamaansa varjostusta juuristoalueelleen. Mäntymetsä tarjoaa latvuston läpi siivilöityvää valoa ja tarvittavaa varjostusta myös talvella. Mänty onkin oiva kumppanuuskasvi alppiruusuille.
Alppiruusut viihtyvät parhaiten happamassa, kosteahkossa maassa. Niille on eduksi kevyt varjo, etenkin keväällä. Mitä aurinkoisempaan paikkaan alppiruusut istutetaan, sitä tärkeämpää on, että kasvualusta pidättää hieman kosteutta ja juuristoalue on katettu. Täydessä varjossa kukinta jää heikoksi. Alppiruusuilla on hieno pintajuuristo, joten kumppanuuskasveiksi eivät sovi kasvit, jotka kilpailevat pintamaan kosteudesta ja ravinteista alppiruusujen kanssa. Esimerkiksi heinät ja isot rikkakasvit tukahduttavat helposti tiheän pintajuuriston, jolloin alppiruusun elinvoima hiipuu.
Alppiruusut viihtyvät erityisen hyvin metsäpuutarhoissa luonnonkasvien joukossa. Jos valmista metsäistä aluetta ei ole, voidaan alppiruusujen ympärille istuttaa monilajinen ja kerroksellinen kasvillisuus, joka luo ihanteelliset olot alppiruusuille. Kun muistaa puuston, muut pensaat ja perennat sekä peittokasvit juuristoalueelle, on alppiruusuilla hyvät oltavat.
Kumppanuuskasveja
Valitessasi alppiruusulle kumppanuuskasveja, huomioi kukinta-ajat. Alppiruusujen kukinta-aika on kesäkuussa. Valitsemalla kasveja, jotka kukkivat tämän ajan ulkopuolella, saat pihaan jatkuvampaa kukintaa.
Kesävihannista pensaista alppiruusujen seurassa viihtyvät monet happaman maan pensaat. Aikaista kukintaa tuovat magnoliat ja tietenkin atsaleat. Kesäkuussa alppiruusujen ohella kukkivat höyhenpensas, lumipalloheisi ja mahonia. Pitkälle syksyyn kukkivat hortensiat sopivat mainiosti alppiruusujen joukkoon. Happamassa maassa, alppiruusujen katveessa viihtyvät perennoista muun muassa jaloangervot, vuorenkilvet, kuunliljat ja kotkansiipisaniaiset.
Havut ovat tuttu näky alppiruusujen rinnalla. Ne suojaavat keväällä ja kesällä paahtavimmalta auringolta ja talvella kylmiltä tuulilta. Tuijat ja marjakuuset luovat hyvän, tasaisen taustan värikkäille kukille. Aurinkoisemmalla paikalla alppiruusut viihtyvät vuorimäntyjen katveessa. Kuusen kanssa syntyy liikaa juuristokilpailua ja varjostuskin on liiallinen, joten sen istuttamista alppiruusujen välittömään läheisyyteen tulee välttää.
Vältä voimakaskasvuisia puita
Alppiruusun kilpailua kestämättömän pintajuuriston takia kannattaa istutusten lähellä välttää voimakaskasvuisia puita kuten koivuja, poppeleita, haapoja, pajun sukuisia puita sekä hevoskastanjaa ja metsälehmusta. Alppiruusun kumppaniksi puista käyvät korkkipuu ja katsura, mitkä nekin viihtyvät lievästi happamassa maassa. Tammen lehtikarikkeesta syntyvä humus on lievästi hapanta, joten tammetkin soveltuvat alppiruusujen suojapuustoksi.
Maan kattaminen edesauttaa pensaiden selviämistä kuivempinakin kausina. Katteena voi käyttää orgaanista kuoriketta tai kasvattaa juuristoalueelle matalia maanpeiteperennoja. Metsäpuutarhassa luonnollinen valinta ovat metsän omat kasvit kuten valkovuokot, sinivuokot, oravanmarja ja erilaiset varvut. Pikkutalvio, rönsyansikka ja varjoyrtti sekä ainavihannat irlanninmuratti ja taponlehti ovat hyviä valintoja peittokasvillisuudeksi. Myös vaaleansinisenä kukkiva kevätkaihonkukka luo kauniin kasvipeitteen. Keltapeippi sopii käytettäväksi vain kookkaiden lajikkeiden kanssa, sillä voimakasvuinen perenna saattaa tukahduttaa taimivaiheisen kääpiöalppiruusun.
