Pallohortensia, japaninhortensia, jalohortensia, safiirihortensia… Hortensioita löytyy paljon erilaisia, ne eroavat niin kasvutavaltaan kuin kukinnaltaan toisistaan. Tässä lyhyt katsaus hortensiaryhmien tärkeimpiin ominaisuuksiin.

Jalohortensiat – Hydrangea macrophylla

Jalohortensiat ovat reheväkasvuisia, noin metrin korkuisia vehreitä pensaita. Ne ovat Suomen oloissa hieman arkoja. Tahvosten valikoimissa olevat Endless Summer® -jalohortensiat tekevät kukkia sekä uusilla että vanhoilla versoilla, näin eivät kaikki jalohortensiat tee. Perennamaisesti käyttäytyessään maanpäälliset osat saattavat talvipakkasilla kuolla, mutta pensas versoo juuresta uuden kasvun. Tahvosten valikoiman jalohortensiat kukkivat sekä uusilla että vanhoilla versoilla, joten kukinnasta voidaan nauttia joka vuosi, ankarista talvista huolimatta. Talvehtimista ja vanhojen versojen säilymistä voi edistää talvisuojaamalla kasvustoa esimerkiksi keräämällä lehtiä versojen suojaksi ja levittämällä havut näiden päälle.

Pääsääntöisesti maaperän pH vaikuttaa kukintojen väriin. Hapan maa tuottaa siniseen vivahtavia kukkia, neutraali maa punaiseen vivahtavia. Valkokukkaiset jalohortensiat eivät vaihda väriä, mutta pieniä sävymuutoksia ilmenee toisinaan kukintojen vanhetessa: hentoa sinerrystä voimakkaasti happamassa maassa ja neutraalissa maassa valkoinen punertuu hieman. Jalohortensialajikkeet muodostavat kahdenlaisia kukintoja: toiset lajikkeet muodostavat pallomaisia kukintoja, joissa näkyvissä on vain suuret, neuvottomat kukat. Toiset lajikkeet muodostavat litteitä, laakeita kukintoja, jotka muodostuvat neuvottomista laitakukista ja pienistä, pitsimäisistä kukista.

Paksulehtiset, reheväkasvuiset jalohortensiat ja safiirihortensiat tarvitsevat hieman enemmän kosteutta ja ravinteita kuin muut hortensiat.

Tahvosten valikoimassa jalohortensioita edustavat Endless Summer® -hortensiat kuten Summer Love® ja Pop Star®.

Safiirihortensiat – Hydrangea serrata

Safiirihortensia on alun perin kotoisin idästä, Japanin ja Korean seuduilta. Tiiviit ja reheväkasvuiset hortensiat jäävät alle metrisiksi ja leveyttä tulee suurin piirtein saman verran kuin korkeutta. Osa safiirihortensioista muodostaa kukkia sekä uusilla että vanhoilla versoilla. Muun muassa Proven Winners® sarjaan kuuluvilla Flair&Flavours® safiirihortensioilla on ominaisuus tehdä kukkia myös uusiin versoihin. Jalohortensioiden tavoin versojen talvehtimista voi edistää talvisuojauksella.

Samalla tavalla kuin jalohortensioilla, maaperän pH vaikuttaa kukintojen väriin. Toisilla lajikkeilla matala pH voimistaa ja tummentaa värejä. Hapan korostaa sinisyyttä ja neutraali pH tuo punaiset sävyt esille. Safiirihortensioiden kukinnot ovat litteän laakeita ja koostuvat neuvottomista laitakukista ja pitsimäisestä keskustasta.

Safiirihortensian tummanvihreät lehdet saavat poikkeuksetta syysvärin, joka vaihtelee oranssinpunaisesta syvän purppuraan.

Japaninhortensiat – Hydrangea paniculata

Japaninhortensioista käytetään myös nimiä syyshortensia ja syreenihortensia. Uuden Viljelykasvien nimistö -painoksen mukaan tosin vain vanha Grandiflora -lajike on enää syyshortensia, muut japaninhortensioita. Japaninhortensiat eroavat selvästi muista hortensioista kasvultaan: vanhemmiten pensaista tulee selvästi puumaisia, vahvaversoisia. Leikkaustavalla pystytään vaikuttamaan, millainen pensaasta muodostuu. Japaninhortensian voi jättää leikkaamatta, leikata maltillisesti tai leikata voimakkaasti. Maltillisella leikkauksella poistetaan vain heikot ja vanhimmat versot tarvittaessa. Kukinta on vuosittain runsas, mutta kukinnot jäävät pienemmiksi. Voimakkaasti leikaten pensas tuottaa muhkeampia kukintoja, mutta määrällisesti vähemmän. Hortensioita ei pidä leikata kokonaan alas, vaan versoihin jätetään edellisen vuoden kasvua 1-2 silmuparia. Mitä paksumpi verso on, sitä enemmän silmuja tulisi jättää. Sormenpaksuisiin versoihin tulisi jättää 3-4 silmuparia. ’Praecox’ -lajike tunnetaan nimellä kuutamohortensia ja lajike ’Mustila’ mustilanhortensiana. Edellä mainittuja lajikkeita ei kannata leikata – kasvu on kauneinta vapaasti kasvaen.

Japaninhortensiat muodostavat kukkia vain uusilla versoilla. Japaninhortensian kukinnot ovat tyypillisesti kartiomaiset ja kookkaat, ja neuvottomat kukat ovat pääosassa. Kukinta alkaa valkoisena tai hennon vihertävänä. Väri muuttuu kukinnan edetessä saaden vihreän ja punaisen sävyjä. Toiset lajikkeet, kuten ’Early Sensation’ ja Wim’s Red’, muuttuvat melko pian punaisen suuntaan, kun taas ’Limelight’ ja ’Polar Bear’ ovat pidempään valkeita.

Kasvualustan pH:lla ei ole vaikutusta japaninhortensioiden kukinnan väriin. Näille hortensialle suositellaan hapanta kasvualustaa, mutta ne pärjäävät myös neutraalissa maassa. Japaninhortensioiden syysväri on lähinnä keltaisen ja ruskean sävyjä.

Pallohortensia – Hydrangea arborescens

Pallohortensiat kukkivat uusilla versoilla ja tyypillisesti versot leikataankin alas vuosittain. Nopea- ja ajan kanssa reheväkasvuinen pensas kukkii nimensä mukaisesti pallomaisin kukinnoin. Pallohortensioita oli hyvin pitkään saatavilla vain valkoisena, kunnes muutamia vuosia sitten markkinoille saatiin myös vaaleanpunainen versio. Vaaleanpunainen kukinto on muun muassa Proven Winners® sarjaan kuuluvalla Pink Annabelle® ja Sweet Annabelle® -lajikkeilla.

Pallohortensia viihtyy muita hortensioita paremmin puolivarjossa. Aurinkoisella paikalla kasvualustan tulee olla hyvin kosteutta pidättävä, sillä suuret, melko ohuet lehdet haihduttavat runsaasti vettä.

Köynnöshortensia – Hydrangea anomala subsp. petiolaris

Köynnöshortensia on nimensä mukaisesti köynnöstävä hortensia. Sillä on voimakkaat imujuuret, joilla se kiipeää. Tavallisesti köynnöshortensialle tulee korkeutta 2-5 metriä. Melko hidaskasvuinen köynnös viihtyy puolivarjoisalla tai varjoisalla paikalla ravinteikkaassa, happamassa maassa. Köynnös voidaan ohjata seinustalle tai puun rungolle tai kasvattaa maanpeitekasvina. Kesäkuussa avautuvat valkoiset kukinnot ovat litteät ja hyvin leveät. Kiiltävät, tummanvihreät lehdet saavat kellertävän syysvärin.

Tiesitkö? Hortensioiden tuotanto aloitettiin Puutarha Tahvosilla jo 1980-luvulla. Hortensiat olivat ensimmäisiä astiataimia, joita taimisto alkoi tuottaa. Nykyään hortensiavalikoima on laaja ja monipuolinen. Vuosittain taimistolla lisätään noin 27 000 hortensian tainta.