Blog

Pihlajasta pihapuu

Kotipihlaja (Sorbus aucuparia) kasvaa yleisesti koko maassa kaikenlaisissa metsissä, puistoissa, rannoilla ja kivienkoloissa. Se on nopeakasvuinen ja vähään tyytyvä pioneeripuu. Etenkin pihlajan nuoruuskasvu on nopeaa ja se vesoo runsaasti kannoista ja leviää myös siementen kautta. Metsissä puu on usein pensasmainen ja matala, koska kasvupaikka saattaa olla karu tai varjoisa, ja hirvieläimet herkuttelevat puiden silmuilla ja oksilla. Maantieteellisiä eroja on nähtävissä pihlajan kasvutavassa: pohjoisen pihlajat ovat pääsääntöisesti pensasmaisia, mutta etelässä monirunkoisten ja pensasmaisten puiden ohella kasvaa myös suorarunkoisia, komeita runkopuita.

Pihlaja on monikäyttöinen puu, josta käytetään sekä puuainesta että marjoja. Puuaines on kovaa ja soveltuu sen vuoksi hyvin käytettäväksi esimerkiksi huonekaluihin, työkaluihin ja soittimiin. Vitamiinipitoisista pihlajanmarjoista saa hyvää hilloa, mehua ja hyytelöä. Pihlajat ovat tärkeä ravinnonlähde myös monelle eläimelle. Marjat maistuvat linnuille ja kukinnot houkuttelevat paljon hyönteisiä. Pihlajanmarjat kypsyvät elo-syyskuussa ja pysyvät puussa aina alkutalveen saakka, mikäli linnut eivät ennätä niitä syömään.

Pihlajat ovat nopeakasvuisia, mutta lyhytikäisinä elävät vain 50-70-vuotiaiksi. Pihlajat sietävät hyvin leikkausta, mutta eivät sitä tarvitse. Kasvualustan suhteen ne ovat melko vaatimattomia. Puu on kauneimmillaan, kun se saa kasvaa aurinkoisella paikalla.

Pihlajan koristearvo perustuu kesäkuun alkupuolen huntumaiseen valkoiseen kukintaan, kauniiseen keveään lehdistöön ja syksyn tullen kypsyviin marjoihin sekä syysväritykseen. Pihlaja on kaunis myös talvisessa ulkoasussaan. Etenkin riippuvaoksainen riippapihlaja ja pylväspihlaja ovat kaunismuotoisia koristepuita.

Tavallisien punamarjaisten lajikkeiden rinnalle löytyy myös valkomarjaisia, vaaleanpuna- ja keltamarjaisia lajikkeita. Marjojen ohella myös lehdet poikkeavat tavallisesta pihlajasta. Kaikkien pihlajien marjat ovat myrkyttömiä.

Pihapuuksi pihlaja – uudet lajikkeet tutuiksi

KIRSTEN PINK arnoldinpihlajaSorbus x arnoldiana ’Kirsten Pink’, I-IV
Sirot, pienehköt lehdet. Lehtien syysväri oranssin ja punaisen sävyissä. Vaaleanpunaiset, pienehköt marjat säilyvät puussa pitkään. Hidaskasvuinen pieni puu.

helmipihlajaSorbus koehneana, I-V
Iso pensasmainen kasvutapa. Lehdet pitkät, monilehdykkäiset, kapeat ja sirot. Marjat valkoisen helmimäiset, pysyvät pensaassa kauan, koska linnut eivät syö niitä.

japaninpihlajaSorbus commixta, I-IV
Melko pystyoksainen, kapealatvuksinen puu. Lehdet kiiltävät ja yleensä suuremmat kuin kotipihlajalla. Marjat ovat kirkkaamman punaiset. Erityisen kaunis syysväritys on punakeltainen tai loistavan viininpunainen.

ASTRID lombardinpihlaja – Sorbus ’Astrid’, I-III (IV)
Pienehkö, mutta leveälatvuksinen puu riippuvin sivuoksin. Lehdistö muistuttaa kotipihlajan lehtiä. Marjat viininpunaiset, kypsyessään aprikoosinväriset.

JOSEPH ROCK sitruunapihlajaSorbus ’Joseph Rock’, I-IV
Latvus aluksi pystykasvuinen, myöhemmin levenevä. Lehtien syysväri loistavan oranssinpunainen, jopa tummanpurppuranpunainen. Sitruunankeltaiset marjat ovat pienehköjä, tiiviissä tertussa.

taatanpihlajaSorbus x thuringiaca, I-V(VI)
Saksanpihlajan kapealehtisen muodon ja kotipihlajan risteymä. Nuorena kapealatvuksinen, levenee vanhemmiten. Marjat ovat oranssinpunaisia.

NOVA valkomarjapihlajaSorbus ’Nova’, I-III
Pienet ja sirot lehdet saavat kauniin syysvärin. Syksyllä puhtaanvalkoiset marjat. Hentokasvuinen puu.

Kotipihlajan marjoja Helmipihlajan marjoja  Joseph Rock sitruunapihlaja

Tästä linkistä lisää lajikkeita.