Blog

Karpaloita kotipuutarhasta

Muutamia luonnonmarjoja on jo otettu taimistojen valikoimiin kuten puolukka ja lakka, nyt on karpalon vuoro. Tämä soilla suikertava kaunis varpu on mukava lisä marjavalikoimaan.

Karpalo on monivuotinen, ainavihanta varpu, jonka kasvutapa on suikertava, pinnanmyötäisesti etenevä. Sen tummanvihreät lehdet ovat pienet ja vahapintaiset. Kesä-heinäkuussa avautuvat vaaleanpunertavat kukat sijaitsevat lyhyiden varsien päässä, jotka kohenevat hiukan muusta kasvustosta. Karpalo viihtyy kostealla, jopa märällä paikalla. Luonnossa karpalot kasvavat soilla ja kotipuutarhaan tulisikin luoda suomaiset kasvuolosuhteen, jotta tämä punamarjainen rönsyilijä pärjäisi.

Kasvupaikka

Jos omalta tontilta ei suomaista maastoa löydy, voi karpaloille ja muille suokasveille rakentaa pienen minisuon. Tärkeintä on, että kasvualusta on hapanta ja että se säilyy koko kasvukauden kosteana. Kasvualustaa tulisi olla 30-40 cm. Keinotekoisen suon voi rakentaa esimerkiksi kuormalavakaulusten avulla.
Valitse suolle aurinkoinen tai puolivarjoinen paikka. Upota yksi lavakaulus kokonaan maan sisään ja jätä toisesta kauluksesta noin 10 cm maanpinnan yläpuolelle. Kun lavakaulus on hieman korkeammalla kuin maanpinta, rikkaruohot tai heinät eivät leviä suolle. Vuoraa laatikon seinämät ja pohja muovilla, tee muutama reikä pohjaan. Huolehdi myös ylivuodosta. Omiin tarpeisiin sopivan kokoisen rakennelman voi tehdä esim. lämpökäsitellystä puutavarasta.
Käytä kasvualustana kalkitsematonta ja lannoittamatonta luonnonturvetta. Istutuskerrokseen voi sekoittaa myös hieman havu-rodomultaa, mutta kuitenkin niin, että kasvualusta säilyy melko turpeisena. Ennen taimien istutusta kannattaa kasvualusta kastella huolella ja antaa turpeen imeä itseensä runsaasti vettä. Istuta taimet maksimissaan 1 cm syvempään kuin ne ovat taimistolla kasvaneet. Istuta taimia noin kolmesta neljään kappaletta neliölle. Ajan kanssa karpalo peittää kasvualustan pinnan. Halutessa pinnan voi kattaa kevyesti kuorikatteella. Tämä estää kasvualustan kuivumista ja siemenrikkakasvien juurtumista.
Karpaloa voi kasvattaa myös ruukussa. Huolehdi, että kasvualusta pysyy kosteana keskikesän helteissäkin. Ruukussa kasvavat karpalot voi talvettaa joko kellarissa tai ulkona. Kellaritalvetuksessa tulee huolehtia, ettei lämpötila ole liian korkea ja ettei kasvusto pääse kuivumaan. Tarvittaessa karpaloruukkua kannattaa kastella. Ulkona ruukku tulee kaataa maata vasten ja suojata esimerkiksi havuilla, lehdillä ja pakkaspeitolla.

Hoito

Karpalo ei kaipaa erityisiä hoitotoimenpiteitä. Kasvustoa on silloin tällöin leikata hieman, jotta se pysyy elinvoimaisena. Karpalo kukkii vanhoilla versoilla, joten leikkaa maltillisesti. Jos kasvu on heikkoa, karpaloa voi lannoittaa keväällä kasvun alkaessa niukasti marjalannoitteella.

Sadonkorjuu

Marjat kypsyvät melko myöhään syys-lokakuussa. Parhaimmillaan maku on ensimmäisten pakkasten jälkeen, jolloin sokerin määrä marjoissa kasvaa ja hapokkuus tasaantuu. Kohmeiset marjat ovat myös helppoja poimia. Marjat säilyvät syöntikelpoisina varvuissa jopa kevääseen.
Karpalot sisältävät runsaasti C-vitamiinia ja muita vitamiineja sekä tärkeitä ravintoaineita. Marjat soveltuvat käytettäväksi muun muassa mehuihin, kiisseleihin ja hyytelöihin.

Tahvosilla tuotannossa olevat lajikkeet

ISOKARPALO Vaccinium oxycoccos

Tummanpunaiset, suuret marjat ovat mehukkaita, melko happamia. Marjat ovat pallomaisia, joskus hieman pisaraa muistuttavia. Itsepölytteinen, luonnonvarainen karpalolaji.

PILGRIM AMERIKANKARPALO Vaccinium macrocarpon ’Pilgrim’
Suuret marjat ovat tumman purppuranpunaiset, raikkaan hapokkaat. Satoisa lajike. Uudet lehdet puhkeavat kuparinoranssisina. Itsepölytteinen karpalolajike, hyötyy ristipölytyksestä.

STEVENS AMERIKANKARPALO Vaccinium macrocarpon ’Stevens’
Suuret marjat ovat tummanpunaisia, maukkaita. Uudet lehdet puhkeavat kuparinoranssisina. Itsepölytteinen karpalolajike, hyötyy ristipölytyksestä.